Mehiläisten kuulumisia

Viime vuoden blogin kirjoittelu jäi näköjään hieman laimeaksi - josko tänä vuonna aktivoituisin hieman tässä kirjoittelussa ja tuottaisin tänne hieman enemmän sisältöä!

Mehiläispesillemme kuuluu kuitenkin hyvää! Kävimme viime viikonloppuna kiertämässä kaikki pesät läpi ja iloksemme saimme todeta että tänä vuonna talvi oli kohdellut meitä paremmin kuin edellinen - tässä vaiheessa nimittäin kaikki 22 mehiläispesäämme ovat hengissä. Vielä on kuitenkin voikukan kukintaan hetki aikaa, kun tänäänkin on lunta sadellut. Vasta voikukan kukinnan aikaan mehiläistarhaaja uskaltaa huokaista helpotuksesta, nimittäin näin keväällä ruokavaroja on seurattava tarkoin. Mehiläiset ovat käyneet puhdistuslennolla muutama viikko sitten (eli siis kakalla) ja nyt aktiivisuus mehiläispesissä nousee. Sikiöinti pesissä kasvaa ja samalla kasvaa ruoan kulutus. Pajut alkavat toivottavasti piakkoin kukkimaan ja helpottavat hieman mehiläisten tuskaa, pajusta mehiläiset saavat siitepölyä sekä myös mettä. 

Pajun kukinnan tienoilla mehiläispesän sikiöinti räjähtääkin käsiin, eli silloin väkimäärä alkaa toden teolla kasvamaan ja nämä jälkeläiset ovat lentokykyisiä sitten myöhemmin alkukesästä. Pajun kukinnan tienoilla vaanii vielä Suomen luonnon vaihtelevat sääolosuhteet, jos kylmä tai sateinen keli yllättää ei pesästä poistuta ruanhakureissulle. 

Jos pesä ei pääse kehittymään keväällä kunnolla, voi se näkyä myös hunajasadossa. Näin kävi meillä viime vuonna. Pesät kehittyivät keväällä etenkin Sarajärven tarhalla mielestäni hyvinkin maltillisesti ja kun juhannuksena oli viime vuonna se muutama viikko sadokasta medenkorjuuaikaa - ei niitä lentomehiläisiä vielä ollut kehittynyt tarpeeksi niihin hommiin. Mehiläistarhaus on siis aikamoista taiteilua, jokin tilanne tai päätös saattaa vaikuttaa hyvin pitkälle tulevaisuuteen!